Tappijalkojen tahdissa: murkkuikä ja aikuistuminen

Parin kuukauden aikana Lara on käyttäytynyt todella pentumaisesti. Se alkoi sillä, että toisille koirille äkkäiltiin huolella eikä kukaan miellyttänyt neitiä. L on aina aluksi vieraiden koirien kanssa nihkeä ja hidas syttymään, mutta viime aikoina käytös alkoi olemaan kunnon pomottelua ja alistamista. Tutuillekkin kavereille äkkäiltiin huolella.
Sitten alkoikin käskyt katoamaan korvista. Haukkuminen alkoi olemaan turhauttavaa eikä sille meinannut tulla loppua. Kengät ja muut tavarat joutuivat tuhottavaksi.
Mikäs muukaan syy siihen selvisi kuin uhmaikä! L täyttää ensi viikolla 2 vuotta, joten uhma olikin jo odotettavissa.
Mutta nyt muutaman viikon ajan käytös on taas muuttunut. Ei ollenkaan huonompaan vaan päinvastoin. Turhaa haukkumista vielä on, mutta ei läheskään yhtä paljoa kuin aiemmin. Nyt jopa kieltäminen on uponnut neitiin ja se alkaa tajuamaan ettei kaikelle tarvitse olla haukkumassa. Käskyt ovat toimineet oikein mukavasti ja koko koiran käytös on tullut paljon...aikuismaisemmaksi? Voiko tämä oikeasti olla todellista, että pienestä riiviöstä alkaa kuoriutumaan aikuinen koira!
L on ollut myös viimeaikoina todellinen huomionhakija. Vieraiden rapsuteltavana viihtyy oikein mukavasti ja neiti jopa kerjää rapsutuksia muiltakin kuin meiltä 'omilta ihmisltään'. Olen ollut todella yllättynyt sekä myös hieman hämmentynyt tilanteen muutoksesta. :-D

Myös asia jossa olen erittäin tyytyväinen neitiin on hevostallilla oleminen. Se on jo hieman oppinut, ettei hevosten jaloissa saa pyöriä komentamassa. Se on jo viime kerroilla pystynyt keskittymään omiin touhuihinsa ja antanut meidän rauhassa hoitaa hevoset.
Tämä on myös todella, todella mahtava asia, sillä on ihanaa saada koira mukaan tallikuvioihin. :-)
Toivottavasti jatkuu samaan malliin ja neidistä vihdoin tulee ihana nuori aikuinen <3
Oikein ihania syyspäiviä kaikille!