Hyvää uutta vuotta kaikille!

Sen enempää kirjoittelematta, kuvat saakoon puhua puolestaan!

Harjoittelu tekee mestarin

Ihan älytöntä miten Lara on taas viikossa kasvanut enemmän ja enemmän kohti aikuista koiraa. Karvakin alkaa näyttämään jo erilaiselta (ja paksulta!!). Mitä enemmän neiti kasvaa, sitä enemmän vauhtiakin tulee. Ulkona se tutkiskelee nyt jo yksin kaikkea uutta, toki jos jotain pelottavaa tulee vastaan on omistajan syytä olla vierellä. Tällä hetkellä meidän ruokinta on 0,5dl 3 kertaa päivässä, mutta vähän alkaa tuntumaan ettei se kohta enää riitä..

Olen oikeastaan nyt vaan tehostanut seisomista. Se onnistuu hyvin pienellä avituksella, mutta eilen ensimmäistä kertaa se ymmärsi itse nostaa pyllynsä maasta ja seistä hienosti! Silloin tuli pieni ylpeyden tunne :) En kiirehdi osaamisten kanssa. Minulle tärkeintä on se, että asia opitaan kerralla kunnolla. Ei niin, että se ymmärsi käskyn ja uutta asiaa harjoittelemaan, vaan niin, että se ymmärsi käskyn ja osaa sen jatkossakin tehdä oikein. Laran kärsivällisyydenkesto on hyvin alhainen, joten pyrin hetken toistamaan käskyä, palkitsemaan oikeista asioista ja lopettaa kunnes asia sujuu.

                                         

Myös tärkeintä on harjoittelemisen hauskuus. Sen ei pidä olla koiralle pakkotyötä, vaan hauskaa tekemistä. Kehuminen on hauskaa, leikkiminen on hauskaa, palkitseminen on hauskaa! Omistajan negatiivinen asenne ei johda mihinkään muuhun, kuin antamaan huonoa vaikutusta koiralle. Kun omistaja on myönteinen, se kannustaa koiraakin hauskaan ja hyvään käytökseen. :) Meillä ei käytöskoulutus onnistu, jos energiaa on liikaa. Energiaa ei kuluteta vain harjoittelemalla. Ennen harjoittelua Lara on ulkoillut ja yleensä riehunut Roopen kanssa. Larasta kyllä huomaa millon sillä on liikaa energiaa ja millon sopivasti harjoitteluun.

Lara 10vko

Jouluja!

+ vähän ylimääräistä energiaa. En enää ymmärrä mistä tota energiaa tulee? Noin pieni koira, mutta sitäkin enemmän virtaa. Tosiaankin yksi duracell patteri. Vaikka päiviin kuuluu ulkoilua, leikkimistä, Roopen kiusaamista, perusasioiden harjoittelua ja pahantekoa niin silti sitä virtaa riittää. Välillä pienet unet ja riehuminen jatkuu taas.

Ja nyt kun prinsessa vihdoin nukahti, saan itse ottaa rauhassa. Eilen ei oikeastaan kummempia tehty. Nukuttiin ja Lara riehui Roopen kanssa. Joulupukki tuli käymään ja se oli neidin mielestä jännä asia! Sylissä se oli koko ajan, jottei suurempia suruja syntyis. Illalla sitten neiti pääsi tutustumaan saunaan ja suihkuun. Saunassa ei saanut olla kuin hetken, vaikka pois ei olis halunnut lähteä. Suihku olikin sitten niin kauhee asia, ettei siitä vielä tehty isompaa numeroa. Pikkuhiljaa totutellaan uusiin asioihin. Muutenkin Laran mielestä kaikki on niin jännää. Naapurin koirien haukunta on hirveän pelottavaa, imuri on aivan kamala siis sehän vois imasta pikkusen mukanaan, yskiminen ja aivastaminen ovat ihan hulluja asioita.. Yllätyin kuitenkin, että omassa pihassa se uskaltaa lähteä jo pari metriä kauemmas juoksemaan jaloista! :) Edistystä hiljalleen.

Ja tänään on ollut sitten seiso -käskyn tehostamista. Se ei millään onnistu ilman avittamista, kun se istuminen on nyt niin kiva asia kerta sen olen sille opettanutkin. Mutta kärsivällisyyttä ja ymmärrystä löytyy :)

tonttutyttö

                                  Joululahjoja paitsi yksi kumipallo puuttuu :

tuli vahingossa väärinpäi

näitä oli 2x

ja näitäkin 2x

Melkein 9vko

Pentu kasvaa ihan silmissä! Ei sitä tajua, mutta aamulla kun katoin Laraa, tajusin ettei se ole enää niin pieni kuin tullessaan. Toisaalta se on kauhean masentavaa, pentuaikoja jää aina kaipaamaan, mutta toisaalta odotan sitä aikuisuutta, järkeä ja viisautta siellä pääkopassa.

Päivät ovat kuluneet istumista harjoitellessa (joka sujuu jo) ja nyt sitten seisomisen harjoittelua. Se onnistuu jo jotenkuten, mutta tehostamista vaatii. Hihnan käyttöön Lara suhtautuu jo melko hyvin. Välillä jaksaa vielä kiukutella ja osoittaa mieltään, mutta ensimmäiseen kertaan verrattuna huomattava muutos parempaan päin on tapahtunut. Pikkuhiljaa myös yksinoloharjoittelua olisi luvassa, tosin pieniä aikoja vielä.

Muuta sen ihmeempää ei ole vielä ollut. Sitä samaa itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, mutta välillä myös sitä mielistelyä ihmisiä kohtaan. Joku päivä voisin väsätä postausta Laran ruokinnasta..

8vko 8pv

harjoitellaan seisomista

"rankat" harjoitukset vaatii lepoa

Keskiviikon kuvagalleria

osaa se pusutellakkin ♥

kovispanta, liian iso sellainen

Roopen kiusaamista jälleen

joulukoriste lähti sinne

viaton koira

Miksi göötti?

"Länsigöötanmaanpystykorva on pieni, matalaraajainen ja vankka rotu, jonka olemus ja ilme kertovat valppaudesta, eloisuudesta ja tarmokkuudesta. Se on hyvin monipuolinen ja toimintakykyinen, todellinen pieni suuri koira." © Koirat.com

Kun aiempi beagle koirani kuoli, oli itsestäänselvää hankkia uusi koira. Mutta ei beaglea. Rakkaan ystävän kuoltua ei heti mielessä kuitenkaan ollut "nyt sitten nopeasti uusi koira" vaan tarkoituksena oli rauhassa surra ja ajan myötä etsiä itselleen ja perheelle sopivaa rotua.

Ja miksi ei beagle? Siksi koska minulle olisi liian vaikeaa ottaa samanlaista koiraa. "Miksi ottaa samannäköinen, kun ei se ole samanlainen kuin vanha? Sillä on eri luonne, eikä se näytäkkään täysin samalta. Yksikään uusi beagle ei vanhaa korvaa." Nämä olivat ensimmäiset ajatukset surun keskellä, teki kipeää edes nähdä toinen beagle. Kuitenkin, beagle on ihana rotu, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Mutta se ei enää ollut se oikea rotu. Tarvitsisin jotain aktiivisempaa, jotain aivan uutta. Haluan seura-/ harrastekoiran, joka ei lähde ulkona jokaisen hajun perään. Ja jotenkin vain mieleeni tuli rotu, minkä äiti oli joskus nähnyt ja ihastunut siihen. Hetken mietin mikä ihme se olikaan ja sitten! Länsigöötanmaanpystykorva, se oli se! Ja kuinka ollakkaan, eksyin googlettamaan kaikkea mahdollista kyseisestä rodusta.

Kun tietoa kertyi ja kertyi alkoi rotu tuntumaan sopivalta. Seuraavaksi aloin etsiä kasvattajia. Ja sieltä se sitten löytyi, kasvattaja joka olisi astuttamassa koiraansa piakkoin. Tarkoitus oli ottaa sijoitusnarttu. Viikot kului niin hitaasti, tietoa ja infoa odotellessa. Kun sitä vihdoin sai, kävi ilmi, että koira odotti vain yhtä pentua. Ja kuten minun tuuriani aina, se oli uros. Sitten mietin, miksi en halua urosta? Miksi oikeastaan nartut ovat se "mun" juttu. En tiedä, mutta ne vain on.

Äitini löysi sitten yhden kasvattajan, jolle oli syntynyt 19.10.2012 pentue. 4 poikaa ja 2 narttua. Ja se yhdistelmä, vau! Kävin sitten kennelin sivut miljoonaan kertaan läpi, luin tietoa, ja se vaikutti aivan ihanalta kenneliltä. Ja kuinka ollakkaan, siellä oli vielä vapaana pentuja ja vielä narttu! Olin innoissani, mutta kuvittelin tässäkin tulevan takapakkia. Näin ei kuitenkaan käynyt ja narttu varattiin minulle! Se tunne oli aivan älyttömän hyvä, mutta sitten se odotus alkoi. Se oli niin raastavan pitkästyttävää päivittäin käydä kennelin sivuilla ja katsella tulevasta pennusta kuvia. Kuitenkin se aika vain kulu ja kulu ja nyt olen onnellinen pienen prinsessan (riiviön) omistaja ♥

Ja vielä vähän göötistä:

"Länsigöötanmaanpystykorva, kotoisammin göötti, on vanha ruotsalainen rotu. Sitä käytettiin ilmeisesti jo viikinkiaikana pihakoirana Länsi-Göötanmaalla ja Skånessa. Uskollisesta ja avuliaasta koirasta on ollut suuri apu pihapiirissä, jossa se on toiminut kaiken kaitsijana. Sen erikoisala on kuitenkin ollut lehmien paimentaminen."

"Länsigöötanmaanpystykorva on luonteeltaan eloisa, valpas ja tarmokas pieni suuri koira. Se on yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettavissa erilaisiin tehtäviin. Suomessa länsigöötanmaan-pystykorvat kilpailevat agilityssä ja tokossa erittäin menestyksekkäästi. Myös pelastuskoiratoiminnassa on gööttejä mukana. Ruotsissa niiden kanssa kilpaillaan lisäksi haku- ja jälkikokeissa sekä paimennustesteissä.
Länsigöötanmaanpystykorva soveltuu erinomaisesti myös pelkäksi seurakoiraksi sekä kaupunkiin että maalle, mutta ei ole lainkaan sopiva sohvaperunaksi. Tämä vilkas ja kekseliäs koira tarvitsee aina kunnon kotikasvatuksen, ja työkoirarotuna se arvostaa kaikenlaista tekemistä ja puuhailua sekä ulkoilua"

"Pienestä koostaan huolimatta länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee paljon liikuntaa. Se jaksaa ulkoilla monta tuntia päivittäin ja pärjää pitkilläkin lenkeillä isompiensa mukana. Länsigöötanmaanpystykorva juoksee mielellään vapaana ja leikkii toisten koirien kanssa. Silloinkin se pitää aina huolen siitä, ettei sen lauma (omistaja) ole liian kaukana. Lienee sanomattakin selvää, ettei tällainen koira sovi juoksulangan päähän tai pidettäväksi vain koiratarhassa.
Länsigöötanmaanpystykorva on miellyttävä perhekoira, joka tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Se tietää paikkansa joka tilanteessa ja on kaikessa täysillä mukana. Onnellisimmillaan se on silloin, kun sen oma lauma on koolla."'

 Ja vertailuksi beaglesta:

googlesta otettu kuva, beagle

                                           

"Beaglella on hyötyä leveistä sieraimistaan vainun saamisessa ja jäljen seuraamisessa, minkä se tekeekin hyvin päättäväisesti. Rotua valittaessa tämä on hyvä pitää mielessä. Päästyään saaliin jäljille beagle on hyvin haluton jättämään leikkiä kesken. Niinpä koiran koulutuksessa on tärkeää keskittyä opettamaan sitä tulemaan luokse kutsuttaessa."

"Energinen; älä anna juosta vapaana. Vie joka päivä kunnon juoksulenkille.

Voi olla taitava karkaaja. Varmista porttien ja aitojen pitävyys.

Tottelevaisuuskoulutus voi olla ongelmallista."

 © Koirat.com

En halveksu beaglea, se rotu on aina lähellä sydäntäni. Ja muistaa myös pitää, jokainen koira on yksilö. Vieläkin saan helliä ja nauttia siskoni beagle koiraa Roopea. :)

Omaa tahtoa ja prinsessaunia

Kolmas päivä lähtenyt käyntiin, riehumisella. Yö meni kuitenkin hyvin ja taas kuuden aikoihin herättiin. Maltillisesti neiti jaksoi taas odottaa ulospääsyä. Aamulla se söi vihdoinkin koko 0,5 dl annoksen ruokaa! Tähän asti Lara on syönyt vain ihan vähän, oikeastaan raejuuston nappuloiden seasta..

Aamupäivällä lähdettiin ulkoilemaan. Hihnakäyttäytymisen harjoittelua oli luvassa, mutta Larahan oli toista mieltä. On maailmanloppu neidille jos hihna pistetään pantaan kiinni. Minähän en antanut periksi ja sen huomattuaan neiti lähti kävelemään Roopen perässä. Pitihän siinä nyt vähän egoilla ja yrittää välillä vetää ja riuhtoa. Kun vihdoinkin Lara käveli nätisti pienen matkan, päästin sen irti.

Sisälle kun mentiin, kuvittelin sen käyvän nukkumaan (pentu + ulkona älytöntä energian kulumista = nukkumaan). Mutta ei, nukkumisesta ei ollu tietoakaan seuraavan tunnin aikana. Laran mielestä on hirveän kivaa juosta päin joulukuusta, napata oksasta kiinni ja kun se huomaa minun lähestyvän, se lähtee juoksemaan olohuoneen pöytää ympäri. Ja aina uudestaan ja uudestaan päin joulukuusta. Ja kun pienen termiitin touhuihin yltyy Roope niin ei enää mitään rajaa. Yhdessä ne jaksais juosta ympyrää loputtomiin.

Nyt myös uusi kiva asia on lelujen varastaminen Roopelta. Vitsit miten kivaa neidin mielestä on ärsyttää eka Roopea ja sen jälkeen napata lelu ja juosta karkuun. Vaikka muita leluja olis ympärillä ties kuinka paljon ni ei, aina se minkä toinen ottaa on neidin itse saatava. 

Roope alistui neidin tahtoon

mutta lopulta se ymmärsi komentaa...

...ja Lara siirtyi katselemaan Roopen leikkejä.

Laran ja Roopen tutustuminen lauantaina

prinsessa päiväunilla

♥ 

Vihdoinkin kotona!

Eilen koitti se päivä, kun saimme hakea pennun kotiin! Voi sitä odotuksen määrää, mutta kaikki oli sen arvoista. Automatka sujui ongelmitta, vaikka alussa tärisemisestä ei meinannut tulla loppua. Tilanne kuitenkin rauhottui hetken ihmettelyn ja haistelun jälkeen.

Kotiin tultiin iltapäivällä. Ensimmäisenä tutkittiin pihapiiriä ja sen jälkeen siirryttiin sisälle. Koko talon kierrettyä Lara söi, joi, leikki ja nukkui! Kaikki tarpeet tulee hyvin ulkona, sisälle ei ole vielä vahinkoja tullut. Yö meni loistavasti, vain kerran neiti heräs ja vaihtoi nukkumapaikkaa.

Tänään herättiin kuudelta ja maltillisesti neiti osasi odottaa ulospääsyä kunnes olin pukeutunut. Tämän aamun aikana Lara on saanut hepulikohtauksia, jyrsinyt kaikkea mikä vastaan tulee tai näyttää kivalta, kiusannut siskoni koiraa Roopea ja nukkunut. Kunhan neiti herää, on taas ulkoilun aika! 

Lara omassa pedissä

kotimatka

ensin vähän leikkimistä...

...ja sitten nukutaan.