Mutta me ollaan koirien kanssa keretty touhuilemaan kaikenlaista. Uimassa ollaan käyty ja siitä tuleekin nyt viikottainen harrastus! Viime kerralla L ui jo koko allasta ja teki noutoja. Rampilta lähtee jo todella rohkeasti. Vielä alkuun tarvitaan kuitenkin kouluttajan apua nimittäin se allas on joka kerralla alkuun yhtä pelottava asia, mutta kyllä vauhtiin pääsee heti ensimmäisestä kierroksesta!
Balakin pääsi viime kerralla mukaan ja se suhtautui melko hyvin. Tietenkin kaikki oli stressaavaa ja pelottavaa, mutta kouluttaja kehui kyllä uintia. Balakin siis pääsee mukaan tähän harrastukseen ja se tekeekin hyvää herran etujaloille.
Täällä ollaan nautittu täysillä lumesta! Kyllä se vaan pitää paikkansa, että pakkasen ja lumen tullessa koirat saavat energiaa kaksinkertaisesti lisää. :D Ulkona ollaan siis viihdytty todella paljon.
Ollaan myös käyty nyt muutaman kerran hiekkamontuilla, jossa ollaan mäkitreenailtu koirien kanssa. Siinä puutuu hyvin koirat ja omistajakin! Siellä koirat syttyvät ihan täysin ja vetävät mäkiä innokkaasti ylös ja alas.
Vielä tähän loppuun yksi asia ennen kuvavirtausta. Ollaan nyt otettu Laran kanssa sitruunapanta käyttöön. Toivotaan, että turha haukkuminen vähentyisi ja rajoittaisi koiran kiihtymistä. Tietenkin samalla kouluttaen, eihän se panta itsessään ihmeitä saa aikaan. Alettiin tarkkailemaan tilanteita lenkillä, eri paikoissa ja tekemisissä mikä kiihdyttää koiran niin, että se turhautuu ja haukkuu. On päiviä milloin haukkuminen on jatkuvaa ja aivan mahdotonta, mutta vastapainoksi on päiviä jolloin kuljetaan niin vapaana kuin hihnassakin täysin hiljaa.
Esim. näin:
Lenkkipäivä 1:
Bala, Lara, Siru (beagle vanhus) kokoonpanolla lenkillä. Heti alusta alkaen hihnassa L haukkuu minulle, koirille tai ihan huvikseen. Odotan koiran rauhoittuvan ja päästän vapaana juoksemaan. Haukkuminen lisääntyy räjähdysmäisesti, olemme pururadalla missä ei mitään muuta liikennettä. L haukkuu meitä liikkumaan reippaammin ja käy härkkimässä Balaa ja Sirua. Jos pysähdymme, alkaa järsimään keppejä ja on aivan kiihtynyt. Otan hihnaan, sama meno jatkuu. Välillä saan sen rauhoittumaan vaatimillani käskyillä.
Lenkkipäivä 2:
Sama kokoonpano. Lenkille lähdetään hihnassa ja L on täysin rauhallinen ja hiljaa. Välillä äänellään koittaa saada meidät kulkemaan reippaammin, mutta vapaanakaan ei turhia hauku. Ei järsi keppejä ja keksi itselleen tekemistä kiihdyksissä.
Lenkkipäivä 3:
Mukana Lara, Bala, Siru ja Devi (serkun koira, vauhdikas ja energinen). Lenkki alkaa hihnassa ja L on aivan kiihtynyt ja haluaa juosta. Päästetään koirat irti, Bala hihnassa ja Siru tulee meidän vauhtia. L haukkuu samalla paimentaen Deviä, yleensä muuten turha haukkuminen jää. Kuitenkin koko lenkin on aivan kiihtyneessä tilassa, ja jos Devi hakeutuu Balan kanssa leikkimään menee L haukkuen väliin.
Eli päiviä on erilaisia, niin on kokoonpanojakin. Teen myös usein lenkit erikseen Laran ja Balan kanssa, jotta voin keskittyä täysin vain sillä hetkellä toiseen. Tästä lähin aion pistää ylös kaiken pienenkin käyttäytymisen ja pohtia kuinka estää tämä kiihtyminen. Energisyys on varmasti yksi tekijä, mutta joka päivähän L on energiapommi. Toivottavasti joku tajusi idean mitä hain takaa, tässä väsyneenä kirjoitellessa voi sisältää kirjotusvirheitä ja tyhmiä lauseenrakenteita. :D
Oikein hyvää Joulua kaikille meidän porukalta! :-)
