Auringosta iloa

Aamulla päätin lähteä koirien kanssa ulos ihan vain nauttimaan tuosta vihdoinkin esiin tulleesta auringosta. Nyt sitä taas muistaa miten paljon auringonvalo virkistää ihmistä, kuten koiriakin :) Aluksi meinasin, että Laran kanssa treenaillaan luoksetuloa ja sivulle tuloa, mutta äh! Koirillakin oli niin paljon virtaa ja intoa, joten annoin toisten vaan riehua ja juosta ympyrää.

Lara on nyt aamulla ollu aika turvonnut, hotki ruuat niin kauhealla kiirellä ettei Roope kerkeä edes haistamaan mitään. En edes viitsinyt ottaa rakennekuvia. Kunhan neiti tuossa nyt nukkuu ja turvotus loppuu, voisin keretä nekin kuvat ottamaan. 

Vauvamaha ei ole enää niin paha, kuin esim. viikko sitten. Apteekista ostettiin hydrocortison rasvaa ja sen avulla alkaa paranemaan. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia. Käytiin tehosterokotuksella keskiviikkona, eikä vieläkään saanut lääkäri koskea suuhun. Ihan pikaisesti vain minun avutuksella. Itse rokotus sujui taas huomaamattomasti. Rabies alkoi jälkeenpäin hieman kirvelemään ja Lara purkasi tätä tuntemusta, kuinkas muutenkaan kuin haukkumalla ja murisemalla. 

Viikonloppuna käytiin serkkujeni luona ja sielläpä olikin Laraa hieman isompi kaveri. Pienen jännityksen takaa kuitenkin teki mieli leikkiä ja vähän uhoa isolle kaverille. 

Lara ja landseer neiti Fia.

Laralle on nyt myös iskenyt mammariippuvuus. On se niin kamalaa, jos minä menen vessaan. Oven takana neiti odottaa, kunnes tulen pois sieltä. Jos lähden johonkin, esim. kouluun ja alan pukea takkia päälle, juoksee Lara heti ovelle istumaan "olen valmis, joko mennään?". Se on jotenkin haikeeta jättää toinen vain tapittamaan oven taakse. Yritän kuitenkin olla tekemättä kovinkaan suurta numeroa lähdöstäni. Kyllä se kuitenkin on ollut reipas neiti yksinkin. Mutta mamman kanssa on aina parasta. Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun tulen takaisin kotiin!

Nyt enempää höpöttelemättä, ulkoilusta ja vähän muustakin kuvia, joita EI ole muokattu mitenkään. En jaksanut rajata enkä tehdä yhtikäs mitään niille.

autossa päivystämässä, jokainen tyylillään

taluttaminen on kivaa, vaikka neiti raahautuu vielä Roopen perässä..

"mitä sä syöt?!"

Laran ystävänpäivälahja, ollut aktiivisessa pureskelussa!

"no mitä nyt taas.."

Kehitystä, kuulumisia ja vihjailua tulevasta

Eilen oltiin käymässä erään kaverimme mökillä. Lara sai juosta vapaana pitkin teitä ja mettiä, eikä tarvinnut pelätä toisen koiran tulevan jostain tai että autoja tulisi. Kuinka herkässä hymy olikaan omistajalla, kun näki miten koira nautti :). Ainoa ongelma oli, että kauas ei uskalla juosta jos "mamma" ei tule mukaan. Laskettiin poikaystäväni koira, Nelli, vapaaksi ja sen kanssa neiti uskalsi juosta ja temmeltää vähän kauempanakin (tämä tarkoittaa siis hyvin pientä matkaa, Laralle metri tai kaksi kauemmas mammasta on jo hyvin paljon..).

Äärettömästi mua harmittaa tällä hetkellä se, että olen ollut laiska ja kuvaillut vain kännykällä. Kehitys -sivulla uusimmat kuvat ovat siis huonolaatuisia, kuten myös tämän postauksen sisältämät kuvat. Mutta takaisin kuulumisiin:
Meille on tullut nyt aika rankasti takapakkia koulutuksessa. Laralla alkaa häviämään kuulo ja kiinnostus. Luoksetulo ei onnistu enää yhtä hyvin kuin aiemmin, se oikein hitaasti tekee pyytämäni asiat, esim."istu". Lenkillä sitä ei edelleenkään kiinnosta mikään muu kuin haukkuminen kaikelle, vetäminen ja riehuminen. Toki ymmärrän vieläkin sen pentupöllöilyn hihnassa, mutta vetämiseen olen kiinnittänyt nyt aika paljon huomiota. Sitä ei edes oikeastaan kiinnosta totella tai kuunnella mitä minä siellä hihnan toisessa päässä sanon.

Jottei kärsivällisyyteni lopu aivan kokonaan, hoen vain itselleni "kyllä se vielä paremmaksi muuttuu", "tee asialle jotain", "kyllä siitä vielä hyvä koira tulee".. Muistelen myös niitä aikoja, kun entinen koirani tuli kirottua huonoina aikoina, mutta yhtäkkiä sainkin beaglesta uskollisen seurakoiran. Joten treeniä, treeniä, aikaa, kärsivällisyyttä ja lisää treeniä :)
Mun piti myös vihjailla hieman tulevasta, se liittyy juurikin uskollisuuteen, sekä unelmiin ja pieniin traumoihinkin. Tästä pääsette vielä siis lukemaan, kunhan saan järjestettyä aikaa kirjoittamiselle :)

Kaverin mökiltä menossa takaisin kotiin, energiataso taisi hipoa lähelle nollaa ;D

15vko, toinen kuva löytyy Kehitys -sivulta.

4kk, myös tästä toinen kuva Kehitys -sivulla.

Matka Ilmajoelle

Perjantaina lähdettiin hakemaan poikaystävälleni uutta autoa Etelä-Pohjanmaalta. En kerennyt edes miettimään Laralle hoitopaikkaa, kun asia tuli niin "äkkiä". Laralla on hyvä olla missä vaan, kunhan minä kuljen mukana. Päätin siis ottaa koiran mukaan. Autossa sen verran se on jo ollut, ja näyttää tykkäävänkin siitä joten en keksinyt esteitä mukaan ottamiselle.
Koulusta kotiin mentyäni ruokin koiran, söin itse ym. Lähdin ystäväni kanssa metsälenkille ja neiti sai juoksennella koko matkan vapaana. Samalla siinä harjoiteltiin pari luoksetuloa, mutta Lara mielummin juoksenteli irrallaan ja nautti "vapaudesta". Kotiin mentiin ja Lara hetken riehui Roopen kanssa. Pakkasin tavarat mukaan ja matka alkoi.
Pysähdeltiin välillä ulkoilemaan ja juomaan. Lara oli kuitenkin niin väsynyt lenkistä ja riehumisesta, että ei edes jaksanut katsoa vilisevää maisemaa vaan kävi takapenkille nukkumaan. Perille päästessä käppäiltiin ympäriinsä ja neiti sai olla hetken irti. Se ei siis lähde mihinkään kauas ilman minua, jos käännyn, juoksee koira hyvin nopeasti perään. Vaikka uusi paikka ja uudet hajut kiinnostaisivat, ei neiti uskalla tutkia paikkoja yksin.

Nappuloita oli mukana ja niitä se söi hieman. Huoltoasemalta ostettu herkkutikku maistui kuitenkin paremmalta. Kun lähdettiin takaisin Jyväskylään, hetken Lara katseli ulos ja seikkaili takapenkillä, mutta nukahti hyvin nopeasti. Mukana oli siis kaksi kaveria ja toinen oli aiemmin mainittu ystäväni, jonka vieressä Lara nukkui todella tyytyväisenä. Matka meni siis todella hyvin!:) Väsyneinä nukuttiin molemmat seuraava yö hyvin.

Pieni kokoero havaittavissa Laran ja ystäväni koiran (jämtlanninpystykorva) välillä:)

väsynyt neitokainen