-

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Meillä se alkoi hieman haikeilla mielin, kun arkeen paluuseen tuli suuri muutos. Ystäväni koira, Laran parhaista parhain kaveri, meidän jokaisen mieltä piristävä vanhus, Siru, on poissa. Niin paljon se kerkesi Laraa opettamaan ja L kunnioitti vanhusta enemmän kuin ketään muuta. Saamme olla kiitollisia, että Siru kuului myös meidän elämään.

♥

Olemme käyneet uimassa ja mäkitreenailemassa, nauttimassa muutamasta aurinkoisesta päivästä, nähty koirakavereita ja nautittu lumesta. Larasta on tullut varsinainen uimapeto! Ja huomaakin, että uiminen ja mäessä juoksentelu on alkanut kehittämään lihasta ja kunto on kasvanut entisestään. Viime kerralla L uskalsi jo lähteä yksin rampilta lelun perään! Oikea uima-asentokin alkaa löytyä pikkuhiljaa, eli enää ei uida pystyasennossa kuten ennen.
Balakin alkaa jo hiljalleen tottumaan uimiseen, vaikka vielä alkuun paikka meinaa stressata herraa.

Vielä tämän pikaisen postauksen loppuun muutama kuva (pitäisi saada aikaseksi ottaa kamera mukaan ja päivittää kuvavarastoa..) ja pari videota koirien uinnista!

prinsessa ja prinssi ♥

yhä elossa

Taas on päässyt vierähtämään paljon aikaa viime postauksesta. Henkilökohtaisista syistä on kuitenkin ollut nyt paljon kaikkea muuta ajateltavaa ja tekemistä.

Mutta me ollaan koirien kanssa keretty touhuilemaan kaikenlaista. Uimassa ollaan käyty ja siitä tuleekin nyt viikottainen harrastus! Viime kerralla L ui jo koko allasta ja teki noutoja. Rampilta lähtee jo todella rohkeasti. Vielä alkuun tarvitaan kuitenkin kouluttajan apua nimittäin se allas on joka kerralla alkuun yhtä pelottava asia, mutta kyllä vauhtiin pääsee heti ensimmäisestä kierroksesta!
Balakin pääsi viime kerralla mukaan ja se suhtautui melko hyvin. Tietenkin kaikki oli stressaavaa ja pelottavaa, mutta kouluttaja kehui kyllä uintia. Balakin siis pääsee mukaan tähän harrastukseen ja se tekeekin hyvää herran etujaloille.

Täällä ollaan nautittu täysillä lumesta! Kyllä se vaan pitää paikkansa, että pakkasen ja lumen tullessa koirat saavat energiaa kaksinkertaisesti lisää. :D Ulkona ollaan siis viihdytty todella paljon.
Ollaan myös käyty nyt muutaman kerran hiekkamontuilla, jossa ollaan mäkitreenailtu koirien kanssa. Siinä puutuu hyvin koirat ja omistajakin! Siellä koirat syttyvät ihan täysin ja vetävät mäkiä innokkaasti ylös ja alas.

Vielä tähän loppuun yksi asia ennen kuvavirtausta. Ollaan nyt otettu Laran kanssa sitruunapanta käyttöön. Toivotaan, että turha haukkuminen vähentyisi ja rajoittaisi koiran kiihtymistä. Tietenkin samalla kouluttaen, eihän se panta itsessään ihmeitä saa aikaan. Alettiin tarkkailemaan tilanteita lenkillä, eri paikoissa ja tekemisissä mikä kiihdyttää koiran niin, että se turhautuu ja haukkuu. On päiviä milloin haukkuminen on jatkuvaa ja aivan mahdotonta, mutta vastapainoksi on päiviä jolloin kuljetaan niin vapaana kuin hihnassakin täysin hiljaa.
Esim. näin:

Lenkkipäivä 1: 

Bala, Lara, Siru (beagle vanhus) kokoonpanolla lenkillä. Heti alusta alkaen hihnassa L haukkuu minulle, koirille tai ihan huvikseen. Odotan koiran rauhoittuvan ja päästän vapaana juoksemaan. Haukkuminen lisääntyy räjähdysmäisesti, olemme pururadalla missä ei mitään muuta liikennettä. L haukkuu meitä liikkumaan reippaammin ja käy härkkimässä Balaa ja Sirua. Jos pysähdymme, alkaa järsimään keppejä ja on aivan kiihtynyt. Otan hihnaan, sama meno jatkuu. Välillä saan sen rauhoittumaan vaatimillani käskyillä.

Lenkkipäivä 2:

Sama kokoonpano. Lenkille lähdetään hihnassa ja L on täysin rauhallinen ja hiljaa. Välillä äänellään koittaa saada meidät kulkemaan reippaammin, mutta vapaanakaan ei turhia hauku. Ei järsi keppejä ja keksi itselleen tekemistä kiihdyksissä.

Lenkkipäivä 3:

Mukana Lara, Bala, Siru ja Devi (serkun koira, vauhdikas ja energinen).  Lenkki alkaa hihnassa ja L on aivan kiihtynyt ja haluaa juosta. Päästetään koirat irti, Bala hihnassa ja Siru tulee meidän vauhtia. L haukkuu samalla paimentaen Deviä, yleensä muuten turha haukkuminen jää. Kuitenkin koko lenkin on aivan kiihtyneessä tilassa, ja jos Devi hakeutuu Balan kanssa leikkimään menee L haukkuen väliin.

Eli päiviä on erilaisia, niin on kokoonpanojakin. Teen myös usein lenkit erikseen Laran ja Balan kanssa, jotta voin keskittyä täysin vain sillä hetkellä toiseen. Tästä lähin aion pistää ylös kaiken pienenkin käyttäytymisen ja pohtia kuinka estää tämä kiihtyminen. Energisyys on varmasti yksi tekijä, mutta joka päivähän L on energiapommi. Toivottavasti joku tajusi idean mitä hain takaa, tässä väsyneenä kirjoitellessa voi sisältää kirjotusvirheitä ja tyhmiä lauseenrakenteita. :D

Oikein hyvää Joulua kaikille meidän porukalta! :-)

mukamas aikuinen

Laralla oli tosiaan sunnuntaina synttärit, joten tämä postaus tulee hieman myöhässä. Mutta lupailin tehdä postauksen Laran pentuajoista!
Larasta on kasvanut maailman parhain koira minulle, nätti, pieni ja siro prinsessani. Olen päivä päivältä onnellisempi saadessani omistaa näin upean koiran. Olen myös todella kiitollinen kuinka ihana kasvattaja Laralla on. ♥

Kaikki on ihanaa ja onnellista :-D, sen enempää kirjoittelematta...

Lara kasvattajalla

Lara kasvattajalla

Lara kasvattajalla

"tää on mun mamma ei sun"

ensimmäinen näkeminen ja hieman ihmeteltiin...

...ja hieman lisää ihmeteltiin kauempaa...

tästä meidän yhteiselo alkoi, kotimatkalla

...ihmettely muuttui hyvin nopeasti kiusaamiseksi :D

tämä asento ja ilme on todella yleinen vielä näin vanhempanakin!

Näihin kuviin ja tunnelmiin.. paljon onnea vielä kerran pieni riiviö! ♥

uutta ja kivaa

Jo Laran ollessa vuoden ikäinen aloin miettimään, että tämä tarvitsee jossain vaiheessa aikuistuttuaan kaverin. Eihän meidän tuttavapiirissä juurikaan paimenkavereita ole ja kaksin on aina mukavempaa. Saman tyylisen, nuoren ja uroksen. Suunnitelmissa oli gööttiuros sitten kun minä valmistun, mutta niin se elämä tuo vaan yllätyksiä mukanaan.

Eli Lara sai parhaan kaverin, minä sain prinsessalleni oman prinssin. Nyt omistan kaksin kappalein 2 vuotiasta koiraa. Tämä tuli yllätykseni kaikille, myös itselleni. Mutta jos se kolahtaa kohdalle niin ei voi muutakuin tarttua tilaisuuteen.

Bala ja Lara

Meitä on nyt ilahduttamassa Venäjältä tuotu Bala. Se on ollut katukoirana ja sieltä pelastettu Petroskoihin, josta se saapui Suomeen sijaiskotiin. Perjantaina herra saapui kotiin ja Lara otti sen iloisin mielin vastaan. On ilo katsoa toisten touhuja ja vihdoin tajuta että tätä L on kaivannut. Omanlaista kaveria jonka kanssa riehua ja kasvaa yhdessä. 

Bala on siis sekarotuinen, gööttimäinen rakenne ja corgiakin voi nähdä joistakin kohdista. 

Arki on sujunut hyvin kahden koiran kanssa. Sanotaanko näin että itselleni helpompaa, kun Laralla on kaveri kenen kanssa leikkiä  ja touhuilla kaikkea kivaa.

Toinen uusi ja oikein mukavaksi todettu asia on uimahalli! Eli KoiraSportti, joka on aivan tässä meidän lähellä. Tänään kävimme ensimmäistä kertaa pulikoimassa ja kyllä oli kivaa! Alkuun Lara jännitti suihkua, allasta, ramppia.. mutta pikkuhiljaa alkoi rohkistumaan ja ui aivan innoissaan. Lopulta se jo itse lähti rampilta veteen ja nouti kepin. Ihan mahtava paikka ja mahtavaa aktivointia koiralle! 15min ja Lara oli aivan väsynyt. Tätä varmasti alamme tekemään säännöllisesti. :-)

Sunnuntaina onkin jo Laran synttärit! Silloin voisin täällä blogin puolella muistella pentuaikoja ja kaivaa koneen arkistoista hellyyttäviä kuvia. :-) 

Nukkumaan olisi pitänyt käydä, mutta L tahtoi vain pusutella kaveria

murkkuikä ja aikuistuminen

Parin kuukauden aikana Lara on käyttäytynyt todella pentumaisesti. Se alkoi sillä, että toisille koirille äkkäiltiin huolella eikä kukaan miellyttänyt neitiä. L on aina aluksi vieraiden koirien kanssa nihkeä ja hidas syttymään, mutta viime aikoina käytös alkoi olemaan kunnon pomottelua ja alistamista. Tutuillekkin kavereille äkkäiltiin huolella.
Sitten alkoikin käskyt katoamaan korvista. Haukkuminen alkoi olemaan turhauttavaa eikä sille meinannut tulla loppua. Kengät ja muut tavarat joutuivat tuhottavaksi.
Mikäs muukaan syy siihen selvisi kuin uhmaikä! L täyttää ensi viikolla 2 vuotta, joten uhma olikin jo odotettavissa.
Mutta nyt muutaman viikon ajan käytös on taas muuttunut. Ei ollenkaan huonompaan vaan päinvastoin. Turhaa haukkumista vielä on, mutta ei läheskään yhtä paljoa kuin aiemmin. Nyt jopa kieltäminen on uponnut neitiin ja se alkaa tajuamaan ettei kaikelle tarvitse olla haukkumassa. Käskyt ovat toimineet oikein mukavasti ja koko koiran käytös on tullut paljon...aikuismaisemmaksi? Voiko tämä oikeasti olla todellista, että pienestä riiviöstä alkaa kuoriutumaan aikuinen koira!
L on ollut myös viimeaikoina todellinen huomionhakija. Vieraiden rapsuteltavana viihtyy oikein mukavasti ja neiti jopa kerjää rapsutuksia muiltakin kuin meiltä 'omilta ihmisltään'. Olen ollut todella yllättynyt sekä myös hieman hämmentynyt tilanteen muutoksesta. :-D

Myös asia jossa olen erittäin tyytyväinen neitiin on hevostallilla oleminen. Se on jo hieman oppinut, ettei hevosten jaloissa saa pyöriä komentamassa. Se on jo viime kerroilla pystynyt keskittymään omiin touhuihinsa ja antanut meidän rauhassa hoitaa hevoset.
Tämä on myös todella, todella mahtava asia, sillä on ihanaa saada koira mukaan tallikuvioihin. :-)
Toivottavasti jatkuu samaan malliin ja neidistä vihdoin tulee ihana nuori aikuinen <3
Oikein ihania syyspäiviä kaikille!

L ja serkkuni koira Devi valmiina lenkille!

Syksyn pimeyteen näkyvyyttä, Rukkan pinkki heijastinliivi!

Meillä ei stressata kynsien leikkaamista ;D