mätsärit

Lauantaina käytiin siis pyörähtämässä ensimmäistä kertaa mätsäreissä. Tarkoitus oli aluksi mennä vain turistiksi, mutta pitihän sitä kehäkokemustakin hakea. Saavuimme paikalle hieman ennen klo 12, kävin ilmottautumassa ja lähdin koiran kanssa käppäilemään. Aikaa oli tunti ennen kehän alkamista.

Paikka täynnä koiria, mikä on Laran reaktio? - Haukkuu todella kovaa ja kimeästi. Hetkenkään taukoa ei meinannut löytyä. Nämä mätsäreissä olevat ihmiset ja muutkaan koirat eivät tainneet tajuta Laran juttelua. Taisimme saada jopa pahoja katseita, kun järjestäjä yritti selittää tapahtuman kulkua ja minun neitini vain haukkui. No, mitäpä minä sille voin jos toiset eivät ymmärrä. Ainakin virallisissa näyttelyissä on ehkä pari muutakin kaveria juttelemassa Laran kanssa ;)

Kun vihdoin ja viimein päästiin kehään ensimmäistä kertaa, oli Laran kärsivällisyys tainnut jo loppua (ja niin kyllä minunkin). Hetken se seisoi hienosti ja hampaatkin sai katsottua suhteellisen hyvin, mutta kävely ei onnistunut millään. Edessä menevä koira kiinnosti niin paljon, että vierellä kävely ja kontakti unohtuivat kokonaan. Tässä vaiheessa taisin menettää kokonaan hermoni. Kuumuus, nälkä ja jano saivat aikaan todellisen hermostumisen. Tuomarikin vaikutti siltä, että halusi pennuilta täydellistä kävelyä ja yhteistyötä. Valitsi vain nämä oikein hienosti kulkevat jatkoon. Laraakin luuli corgiksi, heh.. Mutta luulisi, että hieman ymmärtäisi ettei ne neljän kuukauden ikäiset pennutkaan ole vielä mitään kehäkettuja, tämä pisti hieman ärsyttämään vaikka Lara onkin jo melkein 8kk.

Mutta sitten se odottelu sinisten kehään..voi kamala. Lara alkoi jo väsymään, mutta pitihän sitä kovasti vieläkin jutella. Yritin saada sitä hiljaiseksi, komensin, yritin olla välittämättä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Loppujenlopuksi se ei enää jaksanut haukkua. Kun mentiin monen koirien ja ihmisten kanssa kehään, oli Lara hämillään. Seisominen alkoi olemaan jo huonoa ja malttamattomaksihan neiti siinä odottelussa tuli. Kehästä päästyä pois, lähdimme suorinta tietä kotia! Hetken oli olo "ei, ei enää ikinä" ja "tuleeko tästä koirasta edes mitään?". Mutta kun muistelen näyttelyitä joissa on useita gööttejä, on siellä varmasti monta haukkujaakin! Laran kanssa treenataan kovasti vierellä kävelyä tästä lähin ja kohti uusia kokemuksia!

Kuvia ei tullut otettua, sillä kamera taisi pienessä kiireessä unohtua kotiin.. muutama vanha kuva kuitenkin loppuun:

<3