Kun aiempi beagle koirani kuoli, oli itsestäänselvää hankkia uusi koira. Mutta ei beaglea. Rakkaan ystävän kuoltua ei heti mielessä kuitenkaan ollut "nyt sitten nopeasti uusi koira" vaan tarkoituksena oli rauhassa surra ja ajan myötä etsiä itselleen ja perheelle sopivaa rotua.
Ja miksi ei beagle? Siksi koska minulle olisi liian vaikeaa ottaa samanlaista koiraa. "Miksi ottaa samannäköinen, kun ei se ole samanlainen kuin vanha? Sillä on eri luonne, eikä se näytäkkään täysin samalta. Yksikään uusi beagle ei vanhaa korvaa." Nämä olivat ensimmäiset ajatukset surun keskellä, teki kipeää edes nähdä toinen beagle. Kuitenkin, beagle on ihana rotu, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Mutta se ei enää ollut se oikea rotu. Tarvitsisin jotain aktiivisempaa, jotain aivan uutta. Haluan seura-/ harrastekoiran, joka ei lähde ulkona jokaisen hajun perään. Ja jotenkin vain mieleeni tuli rotu, minkä äiti oli joskus nähnyt ja ihastunut siihen. Hetken mietin mikä ihme se olikaan ja sitten! Länsigöötanmaanpystykorva, se oli se! Ja kuinka ollakkaan, eksyin googlettamaan kaikkea mahdollista kyseisestä rodusta.
Kun tietoa kertyi ja kertyi alkoi rotu tuntumaan sopivalta. Seuraavaksi aloin etsiä kasvattajia. Ja sieltä se sitten löytyi, kasvattaja joka olisi astuttamassa koiraansa piakkoin. Tarkoitus oli ottaa sijoitusnarttu. Viikot kului niin hitaasti, tietoa ja infoa odotellessa. Kun sitä vihdoin sai, kävi ilmi, että koira odotti vain yhtä pentua. Ja kuten minun tuuriani aina, se oli uros. Sitten mietin, miksi en halua urosta? Miksi oikeastaan nartut ovat se "mun" juttu. En tiedä, mutta ne vain on.
Äitini löysi sitten yhden kasvattajan, jolle oli syntynyt 19.10.2012 pentue. 4 poikaa ja 2 narttua. Ja se yhdistelmä, vau! Kävin sitten kennelin sivut miljoonaan kertaan läpi, luin tietoa, ja se vaikutti aivan ihanalta kenneliltä. Ja kuinka ollakkaan, siellä oli vielä vapaana pentuja ja vielä narttu! Olin innoissani, mutta kuvittelin tässäkin tulevan takapakkia. Näin ei kuitenkaan käynyt ja narttu varattiin minulle! Se tunne oli aivan älyttömän hyvä, mutta sitten se odotus alkoi. Se oli niin raastavan pitkästyttävää päivittäin käydä kennelin sivuilla ja katsella tulevasta pennusta kuvia. Kuitenkin se aika vain kulu ja kulu ja nyt olen onnellinen pienen prinsessan (riiviön) omistaja ♥
Ja vielä vähän göötistä:
"Länsigöötanmaanpystykorva, kotoisammin göötti, on vanha ruotsalainen rotu. Sitä käytettiin ilmeisesti jo viikinkiaikana pihakoirana Länsi-Göötanmaalla ja Skånessa. Uskollisesta ja avuliaasta koirasta on ollut suuri apu pihapiirissä, jossa se on toiminut kaiken kaitsijana. Sen erikoisala on kuitenkin ollut lehmien paimentaminen."
"Länsigöötanmaanpystykorva on luonteeltaan eloisa, valpas ja tarmokas pieni suuri koira. Se on yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettavissa erilaisiin tehtäviin. Suomessa länsigöötanmaan-pystykorvat kilpailevat agilityssä ja tokossa erittäin menestyksekkäästi. Myös pelastuskoiratoiminnassa on gööttejä mukana. Ruotsissa niiden kanssa kilpaillaan lisäksi haku- ja jälkikokeissa sekä paimennustesteissä.
Länsigöötanmaanpystykorva soveltuu erinomaisesti myös pelkäksi seurakoiraksi sekä kaupunkiin että maalle, mutta ei ole lainkaan sopiva sohvaperunaksi. Tämä vilkas ja kekseliäs koira tarvitsee aina kunnon kotikasvatuksen, ja työkoirarotuna se arvostaa kaikenlaista tekemistä ja puuhailua sekä ulkoilua"
"Pienestä koostaan huolimatta länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee paljon liikuntaa. Se jaksaa ulkoilla monta tuntia päivittäin ja pärjää pitkilläkin lenkeillä isompiensa mukana. Länsigöötanmaanpystykorva juoksee mielellään vapaana ja leikkii toisten koirien kanssa. Silloinkin se pitää aina huolen siitä, ettei sen lauma (omistaja) ole liian kaukana. Lienee sanomattakin selvää, ettei tällainen koira sovi juoksulangan päähän tai pidettäväksi vain koiratarhassa.
Länsigöötanmaanpystykorva on miellyttävä perhekoira, joka tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Se tietää paikkansa joka tilanteessa ja on kaikessa täysillä mukana. Onnellisimmillaan se on silloin, kun sen oma lauma on koolla."'
Ja vertailuksi beaglesta:
| googlesta otettu kuva, beagle |
"Beaglella on hyötyä leveistä sieraimistaan vainun saamisessa ja jäljen seuraamisessa, minkä se tekeekin hyvin päättäväisesti. Rotua valittaessa tämä on hyvä pitää mielessä. Päästyään saaliin jäljille beagle on hyvin haluton jättämään leikkiä kesken. Niinpä koiran koulutuksessa on tärkeää keskittyä opettamaan sitä tulemaan luokse kutsuttaessa."
"Energinen; älä anna juosta vapaana. Vie joka päivä kunnon juoksulenkille.
Voi olla taitava karkaaja. Varmista porttien ja aitojen pitävyys.
Tottelevaisuuskoulutus voi olla ongelmallista."
© Koirat.com
En halveksu beaglea, se rotu on aina lähellä sydäntäni. Ja muistaa myös pitää, jokainen koira on yksilö. Vieläkin saan helliä ja nauttia siskoni beagle koiraa Roopea. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti